MM-kisaraportti ja muita sanoja

Viime viikonloppu oli taas se kohokohta mölkkyäjän vuosikalenterissa, eli Lahdessa oteltiin MM-kisat. Joukkueita oli mahottoman paljon ja kisat totuttuun tapaan kaksipäiväiset. Kyläräätälikin kisasi joukkueineen ja matka kohti maailmanmestaruutta katkesi jo heti lauantaina alkulohkoon. Mutta eipä se tunnelmaa pilannut. Meitä oli monta joukkuetta pääkaupunkiseudulta ja paljon mölkkykavereiden joukkueita niin Suomesta kuin muualtakin Euroopasta. Tuttujen kisaamista on aina mukava katsoa ja heidän puolestaan jännätä. Tuli taas itselle todistettua, että kyllä tämä laji on myös mitä kiinnostavinta penkkiurheilua.

Sunnuntaina ensimmäiset jatkolohkot pelattiin yhdeksältä aamulla ja maailmanmestaruus ratkesi noin kahdeksan aikaan illalla. Siis kokonaiset yksitoista tuntia mölkkyä! Kyllä mestaruuden saavuttaminen edellyttää jonkinmoista turnauskestävyyttä. Pudotuspeleissä ei ole enää varaa virheisiin. Tai no, kyllä niihin virheisiin on varaa jos vastustajakin kämmää. Mestaruuden voitti toista kertaa Nassu, mutta helpolla se ei tullut. Viidenteen peliin asti mentiin ja se pelattiin 70:een pisteeseen. Ihan putkeen ei finaalijoukkueilla heitot aina menneet ja ajoittain pelimenestys ei ollut kummallakaan täysin omissa käsissä. Ihmisiä nuo finalistitkin siis; tavallisia pulliaisia kuin mekin. :) Mestaruus sieltä kuitenkin kovalla työnäytteellä tuli Nassulle. Hienoa viihdettä ja jännittäviä tilanteita tarjottiin kisakatsomolle.

Omien ystävien joukkueista WP-Hyvän jatkolohkon peli oli yksi jännittävimmistä seuraamistani. Joukkueen kanssa jatkopaikasta kisasivat Mahlun Mölkkääjät 2 ja Jannut. Kolmanteen peliin mentäessä WP-Hyvä oli viimeisenä ja 14 pistettä jäljessä Jannuista. Mölkkääjiin oli eroa vain kuusi pistettä. WP pääsi ensimmäisenä katkopaikkaan, muttei voinut katkaista, koska jatkopaikka olisi mennyt toiselle joukkueelle. Piti siis saada pudotettua sekä Mölkkääjät että Jannut 25:een pisteeseen ennen katkaisua. Tilanne meni siihen, että sekä Mölkkääjillä että Jannuilla oli 49 pistettä ja kaksi viivaa alla. Ensin joutui heittämään Mölkkääjät, joille pelin katkaisu oikein hyvin yksinään seisseeseen ykköskeilaan olisi päästänyt Jannut katkoon. Heidän piti siis heittää tahallaan itsensä ylipisteille ja pudottautua näin 25:een pisteeseen. Tämän jälkeen WP pääsi siivoamaan ykkösen kauemmas. Kohtalaisen kauas se menikin, muttei kuitenkaan mahdottoman matkan päähän, ja oli edelleen yksinään. Keilan siirtyminen kauemmas sai kuitenkin Jannujen kapteenin puistelemaan päätään ja huokailemaan. Kaikista eleistä näki, ettei hän olisi halunnut astua mölkkaareen siinä tilanteessa. Kaksi viivaa siis alla ja pakko osua ykköseen. Keskittyminen, heitto ja ohi! Jannut putosi pelistä ulos ja Mölkkääjille tuli kiire hoitaa itselleen pisteitä. He olivat pakotettuja hakemaan hankalasti sijoittunutta mutta mahdollisuuksien rajoissa olevaa 12-keilaa. Kaatui pari kolme keilaa, mikä ei todellakaan riittänyt ja WP pääsi yrittämään katkaisua ja melkein tässä vaiheessa jo juhli jatkoon pääsyä. En muista montako pistettä siinä vaiheessa piti saada, mutta kolme pistettä jäi vajaaksi WP:n suoritus. Jannuille uusi yritys kerätä pisteitä ja pari keilaa kaatui, mikä ei edelleenkään riittänyt. Tämän jälkeen WP:n Juha nappasi vaikeasta neljän keilan nipusta kolme keilaa nurin ja joukkue meni jatkoon! Oli sitä hienoa seurata. Ensimmäisessä pudotuspelissä tulikin sitten valitettavasti noutaja nimeltä Haavikontien Mölkky. Tuosta seuraava vastustaja olisikin ollut tämän vuoden maailmanmestaruuden voittanut Nassu.

Sää suosi koko viikonlopun. Helleaalto helli pelaajia ja jossain kohtaa sitä jo toivoikin ettei niin uuvuttavasti paahtaisi. Lahden keskustori osoittautui kisapaikkana hyväksi. Hotellilta oli lyhyt kävely ja monenlaisia palveluja oli pelialueen välittömässä läheisyydessä. Järjestys pysyi yllä ja kentätkin kasassa. Mukulakivetykselle oli ajettu kentät hiekasta. Melko pehmoiselta se tuntui ja olisi ehkä kaivannut jonkinmoista kastelua kenties. Vaikea oli lyödä keiloja kauas kun sen verran jarruttava alusta oli. Toisaalta ns. etukeiloja oli helpompi napsia kun mölkky sekä kaadettu keila harvoin vierivät muita kaatamaan. Kenttiä huollettiin aina ennen uusia pelivaiheita, mikä olikin tarpeen. Ei silti valittamista. Jäi testaamatta miten kentät kestäisivät sadetta kun sitä saatiin vasta palkintojenjaon aikaan.

Hieno kisamatka taas kerran, ja siitä kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille ja kilpakumppaneille. Kyläräätäli-blogin pitäjälle nämä kisat jäivät erityisesti mieleen. Mölkkyliitto vietti kisojen aattona omia 10-vuotisjuhliaan ja sen kunniaksi järjestettiin leikkimielinen Mölkkyjen Mölkky -kutsukilpailu Lahden satamassa. Minut oli kutsuttu sinne avustamaan jonkinlaisena toimitsijana. Tehtävänkuva ei ollut aivan selvä, mutta perille päästyäni toimitsijaa ei tarvittukaan. Sitten yritin päästä pelaamaan, missä myös epäonnistuin. Lopulta ilmeisesti säälistä annettiin nostaa keiloja kentällä ja tulin hyvälle mielelle. Kisan päätyttyä (minkä muuten voitti Sampot) jaettiin palkinnot. Aivan yllätyksenä, ja näin mölkkyyn ehkä sopivammin ilmaistuna, ihan puun takaa tuli allekirjoittaneelle myönnetty kunniamaininta, eli julistettiin vuoden 2011 Mölkystiksi. Jos olisin tiennyt tästä niin olisin valmistautunut sanomaan jotain hienoa, mutta nyt pystyin vain huutamaan sanoja peräkkäin. En edes tiedä mitä kaikkea tuli sanottua, mutta oli se hieno hetki.

Nyt kun olen jonkin verran sulatellut tätä suurta kunniamainintaa, haluan sanoa asioita.

 Ensimmäinen kosketukseni tähän hienoon lajiin tapahtui ystävän grillijuhlissa pakalla, josta puuttui kaksi keilaa. Innostus syttyi heti ja halusin päästä pelaamaan enemmän tätä viihdyttävää peliä. Otinpa sitten mölkyn puheeksi tavatessani ensimmäisen kerran Wanhat Parrat -yhteisön jäseniä. Tuolloin Tuomas Harju, joka Kapuna meillä paremmin tunnetaan, oli heti mukana. Ei mennytkään kauaa aikaa kun Katri Valan puistossa heiteltiin mölkkyä ja samana vuonna oltiin jo usealla WP-joukkueella mukana MM-kisoissa. Meidän joukkueemme päätettiin tuolloin nimetä pelipuistomme mukaan, eli WP Katri Vala. Kapu alkoi sittemmin meidän rekisteröidyn yhdistyksemme mölkkyjaoston vetäjäksi ja löysi hyvin eri kisoista muita lajin harrastajia pääkaupunkiseudulta, mm. Rööperin Palikat. Tavoiteltiin jonkinlaista säännöllistä sarjamuotoista kisaa tänne meidän nurkille.

Nykyään sitten heitelläänkin Helsinki Mölkky Cupia kesäisin Katri Valan puistossa ja talvisin heitellään talvisarja petankkiharrastajien hallissa Pasilassa. Vetovuorot ovat välillä vaihtuneet ja järjestelyasiat siirtyneet pikkuhiljaa useammalle mölkkyaktiiville. Helsingin peleihin on tullut mukaan paljon pelaajia muistakin maista; osa tänne asettuneita, osa vierailulla ja osa vain läpikulkumatkalla. On hienoa, että mölkkyäjille on tarjolla aina peliseuraa täällä.

Mölkky on parhaimmillaan joukkuepeli. Rekisteröity yhdistyksemme Urheilu-, raittius- ja walistusseura Wanhat Parrat on saanut järjestää jo kolmesti Helsingissä lajin paripelin SM-turnauksen eli Duppelin. Me teemme täällä Helsingissä tätä turnausta kuin muitakin hienoja mölkkytapahtumia ja -turnauksia joukkueena. Haluankin omalta osaltani kiittää ja siten jotakin tästä kunniamaininnastani jakaa samalla tälle upealle joukkueelle, johon kuuluvat mm. Tuomas "Kapu" Harju, Toni "Tontsa" Laakso ja Lahteen karannut Pertti "Pertmeister" Lindewall. Joukkueesta löytyy toki muitakin, mutta nämä ovat mulle sellasia mölkkyläheisiä, joita ilman mistään ei tulisi mitään.

Mölkky; älä ota sitä vakavasti

Muistan tämän(kin) vuoden mestarijoukkue Nassussa pelaavan Tero Nikin joskus lausahtaneen, että hänen lajinsa on petankki, ja sen hän ottaa tosissaan. Mölkkyä hän ei ota vakavasti. Kyllä, hän on todella lausunut näin. Tämä on hyvä asenne. :)

Joko cup ratkesi?

Otsikon kysymyksen ymmärtää hyvin kun katsoo nykyistä pistetilannetta, mutta eipä silti mennä asioiden edelle. Kapu toki johtaa vahvasti, mutta Helsinki Mölkky Cup voi vielä hyvin mennä Olivierille. Se tosin edellyttää, että Olivier voittaa kaikki loput kolme osakilpailua.

Harmikseni en päässyt tänään pelaamaan. Paikalla oli ollut peräti 21 pelaajaa, joukossa satunnainen vierailija Saksasta, joka kävi treenaamassa MM-kisoja varten. Itse jouduin pelien aikana istumaan urheiluseuran hallituksen kokouksessa, mutta joku ilo siitä mölkky cupia ajatellen oli kuitenkin, nimittäin Wanhat Parrat ry lupautui sponsoroimaan tuon tavoitellun pääpalkinnon. Eli suurkiitokset sponsorille.

Alla tämän kertaisen pelin finaalien heittelytulokset.

Ensi viikolla vielä ehtii keskiviikkona harjoittelemaan MM-kisoja varten. Lajin MM-kisat siis Lahdessa 26.-28.8.2011. Sitä seuraavana viikonloppuna pelataan Ranskan avoimet mölkkymestaruuskisat, jonne myös olen osallistumassa. Pitäisi joskus jaksaa raportoida näistä pelimatkoista.

HMC: syksyn käynnistys

Näin alkaa kesä kääntyä kohti syksyä, vaan mölkkyilijän näkökulmasta tämä on vuoden odotetuin ajankohta. Elokuun lopulla on lajin MM-kisat Lahdessa ja näissä elokuun peleissä näkyy jo se, onko käsi vireessä. Helsinki Mölkky Cup on tarjonnut hyvän mahdollisuuden pitää heittovirettä yllä läpi kesän. Kyllähän tuosta sarjataulukosta kun katsoo, niin erottuvat ne, joilla menestymisen mahdollisuuksia on.

Alla se, miten finaaleissa pelattiin viimeksi. Meillä oli peräti kuusi alkulohkoa, joissa kussakin 3-4 pelaajaa. Taidettiin tehdä ennätys alkulohkojen määrässä Katri Valan puistossa.